..näkee tääl värejä vaik seinät on harmaat. -kuuluu Junon säkeistön ensimmäinen lause, kappaleessa "DJ RZY feat. VA - Tervetuloo Helsinkiin". Juurikin tuo kyseinen lause on pyörinyt päässäni tänä päivänä kerta toisensa jälkeen, ilman että olen sille minkäänlaista järkevää selitystä löytänyt. Toki olen sitä useamman viikon ajan jo kuunnellut aina mihin ikinä olenkaan ollut menossa, kun se löytyy mp3 -soittimestani. Vaan miksi tänä päivänä ainoastaan tuo lause pyörii päässäni?
Nomutta, viikko alkoi huonoilla yöunilla ja kipeäksi tulemisella. Osasin eilisiltana jo uumoilla, että töihin en ole kykenevä menemään ja aamulla se varmistui heti herätessäni, että juu-uh - töihin ei ole asiaa vaan lääkärin luo hetimiten. Ei muuta kuin vaatteita niskaan ja menoksi terveyskeskukseen, joka onneksi sijaitsee 5min kävelymatkan päässä, vaan sittenhän alkoikin varsinainen episodi.
Saavuin hyvissä ajoin terveyskeskukselle, ajatellen että selviän kaikesta koitoksesta alle tunnissa. Minua ennen vastaanottoon oli vain kolme henkilöä, joten eihän tässä kauaa voi mennä, että saan sairaslomatodistuksen - kausiflunssahan minulla vain on? Eipä aikaakaan, olin selvinnyt jo vastaanotosta ja vastaanottovirkailija kehoitti minua istuuntumaan aulaan odottamaan, josta kutsutaan nimellä. Sinne sitten istuskelemaan ja odottelemaan sitä A4 -paperia, jonka tarvitsten töihin..
Minuutit vaihtuivat kymmeniksi ja kymmenet tunneiksi. Aloin jo ihmetellä, miten ihmeessä tässä voi kestää näin kauan, että pääsen hoitajan luokse, joka kirjoittaa minulle sairaslomatodistuksen? Ennen siinä on mennyt vajaa 45min, että olen kirjautunut sisään - odottanut - saanut todistuksen - päässyt pois. Nyt olen jo odottanut 1,5h, eikä nimeäni kuulu? Kun viisarit alkoivat olla 10.40 päätin lähteä kysymään aulan vastaanotosta, että kauankohan tässä vielä menee, jotta pääsen hoitajan vastaanotolle kun alkaa tämä olo olemaan hieman hutera. Vastaanottovirkailija kysyy nimeni ja sotuni ja toteaa ettei nimeäni ole edes listalla. Tämä se vasta oli hieno yllätys! Hän sitten laittoi minut seuraavaksi jonossa ja en edes kerennyt istuuntumaan takaisin niin pääsin samantien hoitajan vastaanotolle.
En jaksa kaiken kaikkiaan kirjoittaa tästä terveyskeskusepisodista, mutta hoitaja lähetti laboratorioon kokeisiin ja huomenissa soitan verikoetuloksista. Täytyy myöntää, etten koskaan ole joutunut kokemaan tällaista tilannetta Espoonlahden terveysasemalla, että nimeni "unohdettaisiin" laittaa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Jospa tästä sitten vaikka lähtisi lämmittämään teetä kylmyyden keskelle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti